Talviaika: onko tämä paras aika unellesi ja terveydellesi?

Kaksi kertaa vuodessa Euroopassa siirrämme kelloja. Keväällä kelloja siirretään tunti eteenpäin ja syksyllä tunti taaksepäin. Jo vuosien ajan on keskusteltu siitä, onko tämä järjestelmä enää tarkoituksenmukainen. Yhä useammin esitetään, että talviaika otettaisiin käyttöön pysyvästi, koska se sopisi paremmin yhteen unemme ja terveytemme kanssa.

Mutta mitä kesä- ja talviaika oikeastaan tekevät kehollemme, ja miksi talviaika vaikuttaa suotuisammalta biologisen kellomme kannalta?

Siirtyminen kesä- ja talviajan välillä

Syksyllä kelloja siirretään tunti taaksepäin. Tämän seurauksena yö on virallisesti tunnin pidempi. Monista ihmisistä tämä siirtymä tuntuu suhteellisen miellyttävältä. Herääminen tuntuu helpommalta, ja illalla nukahtaa usein nopeammin.

Keväällä tapahtuu päinvastoin. Kelloja siirretään tunti eteenpäin, joten menetämme käytännössä tunnin unta. Keholle tämä tarkoittaa, että sen on yhtäkkiä toimittava eri rytmin mukaan, vaikka velvollisuudet, kuten työ ja koulu, pysyvät ennallaan.

Monille tämä aiheuttaa oireita, kuten väsymystä, keskittymisvaikeuksia ja häiriintynyttä unirytmiä.

Miksi erityisesti kesäaika kuormittaa

Siirtyminen kesäaikaan on aivoille ja keholle kaikkein kuormittavinta. Meidän on herättävä aiemmin, vaikka biologinen rytmi ei ole vielä sopeutunut siihen. Nukahtaminen vaikeutuu usein, mikä johtaa univajeeseen.

Monet eivät tiedä, ettei keho totu tähän yhden tai kahden päivän kuluessa. Sisäisen rytmin uudelleen sopeutuminen voi kestää viikkoja. Joillakin oireet jatkuvat jopa koko kesän.

Tämä on yksi syistä, miksi Euroopan unioni on jo vuosien ajan tutkinut, pitäisikö kellojen siirtämisestä luopua.

Entä talviaika?

Nykyinen talviaika on Keski-Euroopan normaaliaikaa. Syksyllä kelloja siirretään yöllä kello kolmesta kahteen. Näin nukkumiseen tulee tilapäisesti yksi ylimääräinen tunti.

Kehosta tämä siirtymä tuntuu usein luonnollisemmalta. Kun joku esimerkiksi herää puoli kahdeksalta, aivot kokevat ajan ikään kuin kello olisi jo puoli yhdeksän. Tämä helpottaa heräämistä. Myös illalla nukahtaminen sujuu yleensä helpommin, koska biologinen kello luulee ajan olevan myöhempi.

Talvikauden haittapuolena on kuitenkin se, että aamuisin valoisaa tulee myöhemmin. Päivänvalolla on tärkeä rooli biologisen pääkellomme nollaamisessa. Kun tätä valoa ei ole, päivä lähtee heikommin käyntiin, etenkin aikaisin heräävillä.

Vuodenajat ja uni

Luonnostaan ihmiset nukkuvat talvella keskimäärin pidempään kuin kesällä. Tämä ei yleensä johdu siitä, että menisimme aiemmin nukkumaan, vaan siitä, että heräämme myöhemmin.

Keinovalo ja näyttöjen käyttö vaikuttavat tähän merkittävästi. Illalla pysymme aktiivisina pidempään valaistuksen, puhelinten ja television ansiosta, vaikka kehomme haluaisi ja sen pitäisi jo rauhoittua. Älä siis unohda nyrkkisääntöä: Ulkona on pimeää? Älä päästä sisätiloissa enää sinistä valoa silmiisi.

Myös lämpötila vaikuttaa. Talvella makuuhuone on usein viileämpi, mikä edistää unta. Kesällä lämpö puolestaan aiheuttaa säännöllisesti levottomia öitä.

Mitä tutkimukset osoittavat

RIVM:n tutkimusten mukaan siirtyminen kesäaikaan liittyy suurempiin terveysriskeihin. Pian kellojen siirtämisen jälkeen liikenneonnettomuuksia ja sydäninfarkteja kirjataan enemmän.

Talviaikaan siirtymisen jälkeen tapahtuu päinvastoin. Sydänkohtausten ja onnettomuuksien määrä vähenee tilapäisesti. Yhdellä ylimääräisellä unitunnilla näyttää siis olevan mitattava vaikutus terveyteen.

Näin selviät helpoimmin kellonajan vaihtumisesta

Siirtymisen uuteen aikaan ei tarvitse välttämättä aiheuttaa viikkojen väsymystä. Muutamilla tietoisilla muutoksilla voit auttaa kehoa sopeutumaan uuteen rytmiin nopeammin.

Tärkeintä on päivänvalo. Luonnonvalo on biologisen kellon voimakkain signaali, ja se kertoo keholle, mikä kellonaika todella on. Hakeutumalla päivällä mahdollisimman paljon päivänvaloon, etenkin aamuisin, annat aivoille selkeää tietoa rytmin uudelleen säätämistä varten.

Lisäksi kannattaa elää heti uuden kellonajan mukaan. Vaikka tämä tarkoittaisi tilapäisesti tuntia vähemmän tai vastaavasti tunnin enemmän unta, keho sopeutuu nopeammin, kun noudatat heti uutta rytmiä. Viivyttely tai unen korvaaminen pidentää usein sopeutumisaikaa.

Maadoittuminen voi auttaa tässä. Kun olet säännöllisesti paljain jaloin kosketuksissa maahan, esimerkiksi kävellessäsi nurmikolla, hiekalla tai mullassa, keho saa rauhoittavia signaaleja. Tämä voi tukea biorytmiä ja samalla auttaa vähentämään kehon stressiä.

Illalla on tärkeää viestittää keholle selkeästi, että päivä on ohi. Kun ulkona pimenee, siniselle valolle altistumista kannattaa välttää mahdollisimman paljon. Sininen valo pitää aivot aktiivisina ja voi häiritä melatoniinin tuotantoa.

Tämä onnistuu käyttämällä illalla sinivalolaseja tai punaista valoa. Silmien melanopsiinireseptorit havaitsevat punaisen valon vain heikosti, joten sillä on vain vähän vaikutusta unirytmiin. Kehon kannalta se tuntuu lähes samalta kuin pimeys.

Kun saat päivällä riittävästi valoa ja luot illalla tietoisesti pimeyttä, annat biologiselle kellolle selkeitä ja johdonmukaisia signaaleja. Tämä tekee kellonajan vaihtumisesta huomattavasti sujuvampaa ja auttaa palaamaan nopeammin terveeseen unirytmiin.